Amsterdam in 5 nights

Vahakabinetin jälkeen kävelimme kaupungin halki Damin aukiolta rautatieasemalle, jossa tarkastimme huomisen aamun aikataulut ja junan, jolla pääsemme takaisin Schipolille odottelemaan paluulentoa. Vahakabinetissa aikaa vierähti reilu tunti ja tuossa ajassa viimeisetkin unikeot olivat saapuneet toreille sekä turuille ja väkeä alkoi olla yhtä paljon liikenteessä kuin lauantai-iltana. Ei voi muuta todeta, kuin että vilkkaasta ja eläväisestä kaupungista on kyse. Tähän väliin on myös kerrottava, että emme tiedä mitä ravinteita hollantilaiset äidinmaidossaan saavat, mutta pituutta nuo iloiset puukenkäpojat ja tulppaanitytöt kasvavat melko reippaasti. Jos Vietnamissa tunsi itsensä pitkäksi, niin täällä taas lyhyeksi. :)

Alla pari kuvaa massiivisesta rautatieasemasta, Station Amsterdam Centraalista.

Tiedekeskus Nemo sijaitsee rautatieasemasta itään reilun kilometrin verran, joten jalkapatikkamme jatkui siihen suuntaan. Ne jotka ovat näitä meidän reissublogeja seurailleet ovat huomanneet, että tykkäämme liikkua  aina uudessa paikassa mahdollisimman paljon jalkaisin. Sillä etenemismuodolla näkee sekä havainnoi eniten ja ennättää kaikessa rauhassa tutustua ympärillä oleviin uusiin maisemiin.

Äkkiseltään Nemon suomalaiseksi vastineeksi mieleen tulee Heureka. Tosin jälkimmäisessä on tullut käytyä vissiin viime kerran 90-luvun alkupuolella (P kertoo). Tarjolla oli jos jonkinlaista vekotinta sekä vempulaa ja kun sunnuntaista oli kyse, niin lapsiperheitä oli liikenteessä paljon. Oli tutustumista perintötekijöihin, sähkön ihmeelliseen maailmaan, laboratoriotyöskentelyyn, ihmisen aivojen toimintaan ja vaikka mihin. Vaikka paikka oli pitkälti varmaan nuoremmalle väestölle suunnattu, niin kyllä siellä vanhempikin kaarti viihtyi. :)