Amsterdam in 5 nights

Aamuherätys oli aikaisin aamusta jo 06.30 aikaan ja viimeisten pakkailujen jälkeen heitimme tuolle ullakko-asunnollemme haikeat hyvästit. Ratikka numero 17 vei meidät rautatieasemalle ja hyvällä tuurilla pääsimme suoraan lentokentälle vievään junaan. Olimme hyvin etuajassa, mutta tuo etuaika ei ollut yhtään pahitteeksi kun pääsimme lentokentän turvatarkastusjonoihin. Tuli mieleen Bangkokin tulotarkastus kaksi vuotta sitten Thaimaaseen mennessä, mutta ei tämä kuitenkaan ihan sitä vielä voittanut :)

Lennolle chekkauksesta meni n. puoli tuntia kun viimein pääsimme lähtöporttien puolelle. Kahvit kerkesimme juomaan ja sitten kohta pääsikin jo lennolle. Lento Amsterdamista Helsinkiin meni hyvin ja kotomaassa odottikin tuo kotoinen vesisade :) Tiet erkanivat mieheni lähtiessä ajamaan työmaalleen ja minä jäin odottelemaan jatkolentoa takaisin kotiin.

Amsterdam jäi lämpimästi mieleen aurinkoisine ja värikkäine kauppakatuineen sekä hyvine ruokaravintoiloineen. Paljon jäi vielä näkemättä ja ehkä vielä palaamme joskus uudelleen tuonne sykkivään ja elämään täynnä olevaa Amsterdamiin. Hieno reissu kaiken kaikkiaan ja tässä alla vielä muutama kuva reissulta!

...ennen kotiinlähtöä nautittiin The Pancake Bakeryssa. Järjettömän iso lettupohja, päällä tolkuttomasti kermavaahtoa (R vaihtoi kermavaahdon banaaneihin), jäätelöä ja suklaakastiketta. Nam, nam! Verisuonet tykkää hyvää näistä kolesterolipommeista. :)

Vahakabinetin jälkeen kävelimme kaupungin halki Damin aukiolta rautatieasemalle, jossa tarkastimme huomisen aamun aikataulut ja junan, jolla pääsemme takaisin Schipolille odottelemaan paluulentoa. Vahakabinetissa aikaa vierähti reilu tunti ja tuossa ajassa viimeisetkin unikeot olivat saapuneet toreille sekä turuille ja väkeä alkoi olla yhtä paljon liikenteessä kuin lauantai-iltana. Ei voi muuta todeta, kuin että vilkkaasta ja eläväisestä kaupungista on kyse. Tähän väliin on myös kerrottava, että emme tiedä mitä ravinteita hollantilaiset äidinmaidossaan saavat, mutta pituutta nuo iloiset puukenkäpojat ja tulppaanitytöt kasvavat melko reippaasti. Jos Vietnamissa tunsi itsensä pitkäksi, niin täällä taas lyhyeksi. :)

Alla pari kuvaa massiivisesta rautatieasemasta, Station Amsterdam Centraalista.

Tiedekeskus Nemo sijaitsee rautatieasemasta itään reilun kilometrin verran, joten jalkapatikkamme jatkui siihen suuntaan. Ne jotka ovat näitä meidän reissublogeja seurailleet ovat huomanneet, että tykkäämme liikkua  aina uudessa paikassa mahdollisimman paljon jalkaisin. Sillä etenemismuodolla näkee sekä havainnoi eniten ja ennättää kaikessa rauhassa tutustua ympärillä oleviin uusiin maisemiin.

Äkkiseltään Nemon suomalaiseksi vastineeksi mieleen tulee Heureka. Tosin jälkimmäisessä on tullut käytyä vissiin viime kerran 90-luvun alkupuolella (P kertoo). Tarjolla oli jos jonkinlaista vekotinta sekä vempulaa ja kun sunnuntaista oli kyse, niin lapsiperheitä oli liikenteessä paljon. Oli tutustumista perintötekijöihin, sähkön ihmeelliseen maailmaan, laboratoriotyöskentelyyn, ihmisen aivojen toimintaan ja vaikka mihin. Vaikka paikka oli pitkälti varmaan nuoremmalle väestölle suunnattu, niin kyllä siellä vanhempikin kaarti viihtyi. :)

Reipas herääminen sunnuntaiaamuun vähän yli kahdeksan, suihkuun, aamupala mahaan ja sen jälkeen käpöttelemään kohti keskusaukiota ja Madame Tussaudsin vahakabinettia. Edellisillan armoton melu ja väenpaljous oli vaihtunut rauhallisiin katuihin ja linnun lauluun. Meno oli melko rauhallista Jordaanin ja West Canal Beltin puolella. Keskustaa lähestyttäessä väkimäärä hieman lisääntyi ja vähän ennen kymmentä vahakabinetin edessä oli jo reilun 10 metrin mittainen jono. Ajattelimme, että kun lähdemme hyvissä ajoin, niin pääsemme suoraan sisään (vahakabinetti aukesi siis kymmeneltä), mutta jouduimme silti jonottamaan vartin verran. Se ei luonnollisestikaan maata mullistanut. Siinä sivussa saatoimme seurailla vanhojen kirjojen ja lehtien kaupustelua Dam-aukiolla.

Pitää paikkansa. Kyseiseen tuotteeseen törmää väkisinkin Amsterdamissa, mutta ei kuitenkaan pakolla. Eli kukaan ei tule sinulle sitä tyrkyttämällä tyrkyttämään (pimeimmistä kujista en osaa varmaksi sanoa, koska niillä ei yöaikaan liikuttu). Makea kannabiksen tuoksu ottaa nenään jokaisen coffee shopin edessä ja usein siihen törmää myös puistoissa liikkuessa. Parvekekasvatus taitaa olla suuressa suosiossa, koska aika monen sisäpihan parvekkeen kasvivalikoimasta se löytyy. Alakerran naapurin mukaan lukien. :)

Ennen eläintarhaan menoa eräästä kameraliikkeestä P:n reppuun eksyi uusi putki, Canon EF 70-200 f4 L USM. Hintaa kyseiselle putkelle tuli n. 540€ ja mukaan tuli vastavalosuoja ja kantopussi. Putken halpa hinta yllätti, koska Suomessa nettikaupoissa halvin versio taisi olla hieman yli 600€. Alla olevassa kuvassa ensimmäinen testi menossa. :)

...on vielä sanottava sen verran, että parempaan paikkaan emme olisi voineet eksyä. Ravintolan nimi on Joselito ja kuten nimestä varmaan voi jotain arvata, niin kyseessä on espanjalaisten pyörittämä paikka ja painopiste on tapaksissa. Ruoka oli aivan järjettömän hyvää ja kun Heineken vaihdettiin Amsteliin, niin ruokajuomakin osui kohdalleen. Amstel-olut on paljon maukkaampaa kuin kuravedeltä maistuva Heineken, joten kyllä kelpasi huuhdella pikkusuolaisia kurkusta alas.

Kahden hengen pöperöt juominen kustansi hieman yli 50€ ja maha tuli niin täyteen, että melkein piti jo housunnappeja availla kotiin lähdettäessä. :) Annos sisälsi vettä sekä olutta ruokajuomaksi ja ruuaksi lammasta valkosipulikastikkeessa, valkosipulikanaa, paistettua perunaa tulisella kastikkeella ja ilman kastiketta, tonnikalalla täytettyjä kananmunia sekä paahdettua leipää serranokinkun ja paprikan kera. Tämä kokonaisuus meni helposti top-5 ruoka-annoksien joukkoon, mitä ikinä on syönyt.